Mä oksalla ylimmällä ....

Ulkoilu omassa pihassa on mukavaa - varsinkin kun välillä pääsen kiipeämään koristeomenapuuhun. Sieltä on hyvä tähyillä pihan tapahtumia. Kaikki sujuu kuitenkin äidin tiukassa valvonnassa ja VALJAISSA. Onneksi. Sillä välillä alastulo on hieman hankalaa ja tarvitaan mamman tukevaa olkapäätä, jonne on helppo laskeutua.

Taidanpa olla musikaalinenkin, sillä mikään ei ole jännempää kuin seurata Oonan viulunsoittoa. Osaan olla hyvin kiitollista yleisöä - vai onkohan se sittenkin tuo jousi, joka tuoksuu hevoselta ja liikkuu vikisten kielillä... Hmm.


Onneksi pääsin taas villiin hiirijahtiin. Leikkihiiri sai kyytiä huoneesta toiseen ja mattojen alta päälle ja takaisin. Kun jahti päättyi, päätyi myös hiiri vesikuppiin - JÄLLEEN ! Hiirenkastajaisia onkin ollut useana päivänä tällä viikolla.

Lomaviikko Kallen kanssa

Perhe oli viikon kesälomamatkalla ja pääsin hoitoon kissaystävieni luokse. Kummitäti, joka hoivasi minua löytymiseni jälkeen lupautui ottamaan minut Kallen, Affen, Saaran ja kumppanien seuraan. Kalle hoivasi minua kuin omaa pentuaan, vaikka komea uros itse olikin. Tyttökissojen kanssa en tullut yhtä hyvin juttuun. Ne sihisivät minulle ja Kallelle. Mutta mitäs me pojat tytöistä - me pidettiin yhtä ja leikimme yömyöhään. Ulkomuodoltaan olimme kuin isä ja poika.

Kummitäti lähetti Oonalle tekstiviestejä ja valokuvia päivittäin. Matkalaiset ikävöivät "poikaa" , ja ylistivät kuinka hyvässä hoidossa olin.

Haikea hetki se oli, kun minua noudettiin taas omaan kotiin. Kummitäti ikävöi nyt vuorostaan ja Kallekin taisi jäädä haikein mielin ilman kaveria. Mutta me pidämme yhteyttä - tiedä vaikka Kalle pääsisi meille vuorostaan vaikkapa yökylään ....

Nyt on äiti palannut taas työhön ja minulle tarjoutuu oiva tilaisuus "hoivata" hänen poissaollessaan kukkia.