Mä oksalla ylimmällä ....

Ulkoilu omassa pihassa on mukavaa - varsinkin kun välillä pääsen kiipeämään koristeomenapuuhun. Sieltä on hyvä tähyillä pihan tapahtumia. Kaikki sujuu kuitenkin äidin tiukassa valvonnassa ja VALJAISSA. Onneksi. Sillä välillä alastulo on hieman hankalaa ja tarvitaan mamman tukevaa olkapäätä, jonne on helppo laskeutua.

Taidanpa olla musikaalinenkin, sillä mikään ei ole jännempää kuin seurata Oonan viulunsoittoa. Osaan olla hyvin kiitollista yleisöä - vai onkohan se sittenkin tuo jousi, joka tuoksuu hevoselta ja liikkuu vikisten kielillä... Hmm.


Onneksi pääsin taas villiin hiirijahtiin. Leikkihiiri sai kyytiä huoneesta toiseen ja mattojen alta päälle ja takaisin. Kun jahti päättyi, päätyi myös hiiri vesikuppiin - JÄLLEEN ! Hiirenkastajaisia onkin ollut useana päivänä tällä viikolla.

Lomaviikko Kallen kanssa

Perhe oli viikon kesälomamatkalla ja pääsin hoitoon kissaystävieni luokse. Kummitäti, joka hoivasi minua löytymiseni jälkeen lupautui ottamaan minut Kallen, Affen, Saaran ja kumppanien seuraan. Kalle hoivasi minua kuin omaa pentuaan, vaikka komea uros itse olikin. Tyttökissojen kanssa en tullut yhtä hyvin juttuun. Ne sihisivät minulle ja Kallelle. Mutta mitäs me pojat tytöistä - me pidettiin yhtä ja leikimme yömyöhään. Ulkomuodoltaan olimme kuin isä ja poika.

Kummitäti lähetti Oonalle tekstiviestejä ja valokuvia päivittäin. Matkalaiset ikävöivät "poikaa" , ja ylistivät kuinka hyvässä hoidossa olin.

Haikea hetki se oli, kun minua noudettiin taas omaan kotiin. Kummitäti ikävöi nyt vuorostaan ja Kallekin taisi jäädä haikein mielin ilman kaveria. Mutta me pidämme yhteyttä - tiedä vaikka Kalle pääsisi meille vuorostaan vaikkapa yökylään ....

Nyt on äiti palannut taas työhön ja minulle tarjoutuu oiva tilaisuus "hoivata" hänen poissaollessaan kukkia.

Vallaton Walle

Leikit ovat joskus melko riehakkaita. Äidin kalalangasta virkkaama leikkihiiri saa tuon tuostakin kyytiä. Metsästys on taitolaji ja välillä Walle innostuu heittämään ilmassa voltin hiirtä jahdatessaan.
Kaikki käy niin ihmeen nopeasti, ettei siinä ehdi valokuvata moista hyppyä.

Kerran hiiri löytyi "hukkuneena" vesikuppiin. Liekö sinne vahingossa lennähtänyt leikin tiimellyksessä. No, sieltä se nostettiin kuivauskaappiin pyykkipojalla kuivumaan.

Seuraavana päivänä kuului kaapista outoa rapinaa. Hetken päästä kissa asteli sieltä kuivunut hiiri suussaan. Ja taas kisa jatkui ...

Valokuvien ykköskohteena

Kamera ei yhtään pelota tai kummastuta. Aina olen valmiina kunhan vain kuvaaja osuu paikalle. Hankalinta on kuitenkin kuvaajalla silloin, kun minulla on oikein vauhti päällä. Tavallisesti jahtaan juuri silloin leikkihiirtä huoneen päästä päähän. Aamupäiviisin olen virkeimmilläni ja kun väsähdän
nukun melkein missä vain. Nukenrattaatkaan eivät ole ollenkaan hassummat, sillä mahdun niihin juuri sopivasti. Siinä on mukava kölliä ja katsella Oonan ja kavereiden puuhastelua, kunnes joko nukahdan tai sitten osallistun itse leikkiin mukaan.

Unet maistuvat vielä usein

Yleensä viihdyn siellä missä muukin perhe. Äidin häärätessä keittiössä maistuvat unet vaikkapa hellanedusmatolla. Piiloon en ole kertaakaan mennyt, vaan luottavaisesti olen aina siellä missä muutkin puuhastelevat.

Ainut paikka, mistä minua on häädetty on ruokapöytä. Sinne on niin helppo kiivetä tulia pitkin. Mutta koulutus on käynnissä. Tinkimätön "EI !" ja lattialle siirto seuraa aina unohdettuani läksyni.

Mutta HURMAAVA osaan olla ja pikku harmit unohtuvat nopeasti. Olen valloittanut kaikkien sydämen nuoren herrasmiehen lailla !

Uusi alku

Kolme päivää on vierähtänyt uudessa kodissa. Paljon on tutkittavaa ja ihmeteltävää, mutta siivosti olen osannut käyttäytyä. Hyvässä hoidossa on oppinut vain hyväksi kotikissaksi. Aluksi hakeuduin kaikkien perheenjäsenten syliin vuoronperään. Nukkuminenkin sujuin parhaiten "ihmisemon" kainalossa. Koti on kolmessa tasossa ja portaita on mukava välillä juosta ylös, alas. Kuuluu vain mukava tepsutus "plop, plop, plop, plop ..." kun nelistän kaikilla tassuilla. Portaiden puolivälissä on tähystyspaikkani, johon hakeudun usein kun ovikello soi tai kuuluu lause "Kuka tulee ?".

Tänään maistui ruokakin. Nautin halulla uunissa kypsennettyä broileria pieniksi paloiksi pilkottuna reilun puolen desin verran. Vesi maistuu, kermaviili ja laimettu hylakerma. Kuivamuonaakin on kiva välillä rouskutella, mutta valmis kissanruoka hyytelössä ei erityisen kiinnosta. Paitsi aamulla tonnikala... No, voihan olla, että ylipäätänsä nyt vasta alkaa ruoka uudessa paikassa maistuakin.

Ja hiekkalaatikon otin omakseni heti ensimmäisenä iltana. Sinne minulla on aina esteetön kulku ja oma rauha.

Ystävykset